"Eeli on peehonen"

Eräänä iltana iltapesulta tullessa Eeli köllötteli tapansa mukaan nakupallerona sängyssämme. Yhtäkkiä silmissä pilkahti ja poika pyörähti mahalleen, asetti (huomattavalla vaivalla) tyynyn selkänsä päälle ja totesi: "Eeli on peehonen!". Oli siinä isillä ja äitillä ihmettelemistä ja naurussa pitelemistä. Miten ihmeessä lapsi pystyy hahmottamaan oman kehonsa noin hyvin? Tai mieltämään, että tekemällä näin, hänessä on yhteneväisyyttä perhosen kanssa? Tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on mallista oppiminen ja tarhan isot tytöt, jotka varmaan hipsivät hoidossa keijunsiivet selässään.