Meidän perheessä vallitsee tasa-arvo hampaanpesun suhteen: sää peset mun hampaita, mää pesen sun. Eelin hampaanpesu on helpottunut huomattavasti sen jälkeen kun äiti osti Eelille oman hammasTAHNAN. Siitä muistetaan kiittää äitiä aina hampaanpesun yhteydessä. Sylkäsemisessä on vielä melkoinen opettelu. Vaikka äiti ja isi kilvan lavuaarilla demonstroi miten sylkäistään (nii-in, koko perhe lavuaarin ääressä), ei se siltikään onnistu. Paras tulos on ollut toistaiseksi kielen ulos työntäminen ja ähkäisy.

Hopoti-hopoti-hopoti hoi! Mobile cowboy ratsastaa - tässä hetkessä puuttuu kaulasta helmet, jotka yleensä ovat eelillä aina hereillä ollessa. Tukan pöyhkeydestä tarkkasilmäinen katsoja huomaakin kyllä, että päiväunilta on herätty ihan just.

Tässä meidän perheeltä vielä keväisiä talvitunnelmia. Pikkukakkosen puistossa oli mukava viettää aurinkoista sunnuntai-iltapäivää. Olivat jäädyttäneet sinne myös mukavan pitkän ja loivan jäämäen, jota oli niin kiva laskea, että tuli hikka!

Äiti pyöräytti Eelille viikonloppuna tosihienon inkapipon. Harmi vaan, että 90 senttinen pipo on tarkoitettu näköjään sellaisille, joiden päänympärys on 90 cm...

Leppoisaa lauantaita. Äiti kutoo ja Eeli heräilee. Eelillä on päiväunien jälkeen HUOMATTAVIA hankaluuksia tottua hämyisän huoneen jälkeen kevätauringon kirkkauteen - se häikäsee niin mahottomasti! Ongelma ratkeaa yksinkertaisella ja sitäpaitsi tavattoman "viileellä" tavalla. Myös Eeli itse osaa suhtautua asiaan sanomalla: "viiee".

Tämä on hyvin tyypillinen näky meillä päin. Peräkärryksi sopii mikä tahansa missä on jonkin sortin renkula tai muu kiinnitysoptio. Tässä peräkärryn virkaa siis toimittaa äidin villatakki. Muita sovelluksia on mm. juustohöylä, kauha, kärpäslätkä, teesihti yms. Kyllä lapsi on luova.