Minusta tulee isona...

Taksin takapenkiltä kuultua: "Minusta tulee isona taksin ajaja... (5 sekunnin hiljaisuus)... tai kissanhoitaja."

Vielä yksi asia

Minulla on illalla nukkumaan mennessä tapana pyytää Eeliä kertomaan "vielä yksi asia". Tämä tapa juontuu siitä, että aiemmin Eeli ruukasi huudella pitkään omasta sängystä asioita vielä sen jälkeen kun oltiin sanottu hyvät yöt. Niinpä pyydän häntä iltaisin kertomaan vielä yhden asian ja lopuista jutellaan sitten aamulla. Usein nämä "vielä yhdet asiat" ovat aikamoista tajunnanvirtaa. Tänään asia käsitteli naimisiinmenoa. Aiheesta on puhuttu aiemminkin, jolloin Eeli ilmoitti menevänsä isona naimisiin papan kanssa. Tänään hän ehdotti, että "Äiti, mitä jos me mentäis naimisiin, niin voitais istua vaikka puskurilla tai sitten rekka-autolla. Ja minulla ois mukana sairaanhoitajan vehkeet, joilla vois laittaa tukkaa sieväksi ettei se nousis pystyyn. Minulla on aina mukana nosturi ja hinausauto jos vaikka mummun ja papan autoon tulee vika, niin voin korjata sen aina. Minä se voin aina korjata sen auton." Eikö ole ihastuttavaa tuo kolmevuotiaan hyväntahtoinen omnipotenssi - näitä juttuja tulee varmasti ikävä!

Oleminen ja banaanius

Kävimme tänään uimasssa isin kanssa. Kellukkeitten kanssa uiskentelen jo ihan oma-aloitteisesti ja kaikenlaiset vesiriennot kiinnostavat, laidasta laitaan. Uinnissa kuitenkin väsyy ja väsyneenä sitä tulee helposti filosofiselle tuulelle. Olin koko pyöräilymatkan uimahallilta kotiin ihan hiljaa ja sitten kun pistettiin pyörää parkkiin kotioven edessä, heitin ilmoille mannermaisen eksistentiaalifilosofian ja heideggerilaisen metafysiikan alaan kuuluvan raikkaasti tuoreistetun kysymyksen: "Isi, miltä tuntuis olla banaani?"

No pain, no gain

Eeli oppi tekemään kuperkeikan 12.2.2008. Äiti oli parhaansa mukaan kannustava, vaikka alku näyttikin vaaralliselta. Mielessä häilyivät ala-asteen opit siitä, että leuka pitää olla kiinni rinnassa ja jalat "saattaa" toiselle puolelle... Muistikuvat olivat kuitenkin niin hataria, että piti ihan ite kokkeilla. Nyt on pään kääntäminen hieman rajoitteista. Eeli on kuitenkin onneksi äitiä joustavampi eikä ole kärsinyt vaurioista alkuhankaluuksista huolimatta. Tällä viikolla on muutenkin liikunnassa edistytty, kun Eeli harrasti torstaisen liikuntakerhon itsenäisesti ilman äitiä! Hvyä Eeli!

Nasun peittely

Tässä on kaksi tärkeintä asiaa. Uikki ja Nasu. Niitä ilman en nuku enkä vietä öitä poissa. Nasu on kovempi nukkumaan kuin minä. Kun herään aamulla niin Nasu nousee ylös vain siirtyäkseen olohuoneen sohvalle jatkamaan unia. Peittelen aina Nasun huolellisesti uikilla ja huolehdin siitä, että sen korvat eivät jää ryttyyn. Ja kun Nasu on nukkunut päivän niin sitten se jaksaa taas nukkua kanssani yön. Hyvä elämä Nasulla.

Mitä temppuja isi opettaa?

Isi käy tiistai-iltaisin opettamassa ja me ollaan äitin kanssa silloin kahdestaan. Tulin tällä viikolla vasta ajatelleeksi, että mitäköhän se isi siellä oikein opettaa. Äitiä nauratti, kun kolmevuotiaan aidolla ihmetyksellä pohdiskelin itsekseni , että "mitähän temppuja se isi siellä oikein opettaa?" Niinpä, mitähän temppuja siellä media-analyysikurssilla opetetaan. (Äiti vastasi, että isi opettaa asioita telkkarista. Isi ei varmaan olisi kovin ylpeä äidin vastauksesta.)

Smooth & cool

Olen muuten lännen viilein Puuha-Pete-kirjan lukija. Ei muuta tällä kertaa. Hei.

Aritmetiikka ja sekvenssi

Laskeminen on minulle lasten leikkiä. Sen sijaan isälläni, jolla ei aina leikkaa kovinkaan nopeasti, kesti pari viikkoa tajuta, että en huvikseni asettele jääkaappimagneettien numeroita vierekkäin. Niissä on selvä, täysin loogisesti etenevä sarja. Vielä kun ymmärtäisin, mikä ero on numeroilla "kaksikymmentä" ja "kaksikymmentäkaksi". Se ei ole vielä hahmottunut.

Makkaraa pulpetilla

Äiti on vihdoin saanut pulpettini valmiiksi! Hyvä äiti, meni vain kuusi kuukautta (-kaksi kuukautta takapihalla vesisateessa, 3 päivää hiekkapuhaltamossa ja 3 kuukautta ja 29 päivää kellarissa). Isin kanssa testattiin pulpetti käytössä, isi söi makkaraa ja minä luin sille iltasatulukemiseksi kirjaa. Hyvin toimi!

Vihdoin lumiukkokeli!

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa rakentamaan lumiukkoja! Tehtiin äitin kanssa meidän pihaan tällainen Pikku-Myy. Illemmalla ilma pakastui muutaman asteen ja Myy jäätyi oikein sopivan koppuraiseksi. Toivottavasti se säilyy meidän pihassa vielä pitkään!

Makaronilaatikko

Tämä on lempiruokani, siksi kuvasin sen teille. Ketsupilla taiteillaan aina annokseen kuu ja tähdet, näettehän. Muita lempiruokiani ovat silakka, lohi kaikissa muodoissa - paitsi graavattuna, oikeastaan kaikki kalat, lihapullat, riisipuuro, isin banaanijugurtti, jauhelihakeitto ja maksalaatikko. Ainaskin. Olen kasvanut muuten syksyn aikana 4 senttiä pituutta. Olen noin sataviis senttiä pitkä.

UIKKI eli unipaita

Tämä mytty on unipaita, joka nasun ohella seuraa minua jokaiseen paikkaan missä täytyy yöpyä. ("Saanko minäkin näppäillä välillä, äiti? äiti? ÄITI?" 7i879i8pl09ptyh5) Takaisin unipaitaan... tämä on siis äidin vanha puuvillainen paita, joka on maailman pehmein ja ohuin ja ihanin. Sen kun laittaa poskea vasten, alkaa väsyttää vaikka olisi mikä juttu kesken. Uikki alkaa valitettavasti vedellä viimeisiään. Sitä on ommeltu useampaan kertaan kokoon, mutta silti se muistuttaa näinä päivinä lähinnä pitkulan mallista retaletta. Se on niin hauras, ettei se kestä enää yhtään konepesua saatikka sitten linkousta. Iltaisin kun osa siitä on jäänyt mahan alle jumiin, niin se ratkeaa joka kerta kun kiskaisen sitä paremmin poskea vasten. Onneksi hoksasin ottaa siitä kuvan kun se vielä on olemassa! (Eli kuva: Eeli Palokangas)