Korpikuusen kannon alla...

Olen minä nukahtanut hassuihin paikkoihin ennenkin (tästä puuttuu vielä kuvallista materiaalia, ne on isin puhelimessa). Tämä kivi on siis vain yksi muiden joukossa. Mutta hauska on tämäkin... vie jotenkin pohjaa sanonnalta "tehdä jotain vähän aikaa vaikka aidan seipäässä".

Vapise Rorschach

Joissain taideteoksissani kysytään hahmottamiskykyä. Varsinkin sormiväreillä tehdyt tuotokset lähestyvät projektiivista laatua jo lähes tieteellisellä tasolla. Tässä kuvassa on kilpikonna, joka yrittää hätistää pois lentokonetta, joka on pudonnut vesiputoukseen. Äitillä on vaikeuksia nähdä tätä sisältöä - tai sitten se ei vaan kehtaa myöntää.

Legorakentaja

Olen siirtynyt isoista legoista pienempiin. Innostus lähti aura-autosta ja harja-autosta, jotka äiti toi tuliaiseksi keväällä Kuopiosta. Legojen mukana tulee luonnollisesti ohjekirjat, joita seuraamalla rakentaminen sujuu. Äiti ajatteli ensiksi että selailen ohjeita vain satunnaisesti, mutta nyt hänkin on huomannut, että todellakin seuraan ohjeita ja rakennan niiden mukaan. Myös piirrustustaitoni ovat harjaantuneet mukavasti. Viimeisin yksityiskohta on korvat, jotka ovat kehittyneet pään sivuilla olevista viivoista lerpakkeisiin, joissa on jopa korvakäytävät.


Tässä on isin kuva. Yhdennäköisyys on ilmiselvä.