Eelin blogi on muuttanut / My blog has moved!
Uudelleenohjataan maagisesti... / Redirecting...

Siirryt automaattisesti uudelle sivulle. Tunnet olosi rentoutuneeksi. Kun lasken viiteen, olet täysin rentoutunut. Jos et niin klikkaa linkkiä:
You should be automatically redirected. If not, visit
http://palokangas.net/paketti/
Ja muista päivittää osoitekirjaasi!
Kiitos!

27. elokuuta 2008

Keilailua

Käytiin keilaamassa. Keilaus oli Eelin kirjassa ihan kärkipäässä niitä juttuja, joita täällä on tehty. Reissu oli haasteellinen - meitä oli 8 aikuista ja kuusi lasta, joista kolme oli kykenemättömiä seisomaan paikallaan kahta sekuntia pidempään, pyydystivät palloja ja juoksivat pää märkänä pitkin keilahallia. Kolme muuta oli vähän rauhallisempia. Silti korvat soi kotiin tullessa. Elämyksiä...

Eeli went swimming with the fish

Täällä on uitu järvessä! Vihdoin! Vesi on lämmintä ja järvi on niin matala ja kirkas, että siellä voi jahdata kaloja! Eeli on vesipeto, jolla ei huulet sinerrä edes puolen tunnin uimisen jälkeen. Kaloja ei olla saatu vielä kiinni, vaikka monenlaista tekniikkaa on yritetty (hyökkäystä, vaanimista, ämpäriin pyydystämistä, ruokkimista). Toivottavasti vielä muutaman viikon jatkuu uimakelit, niin saadaan otettua takaisin menetettyä uimakesää. "Eeli went swimming with the fish" on toinen englanninkielinen lauseeni. Ensimmänen oli "Put it down". Kolmas oli "Are you my mother?"

Perillä


Perillä oli paljon uutta nähtävää ja tehtävää. Silolla on paljon leluja, mikä lohdutti jonkun verran, sillä omia leluja me voitiin ottaa mukaan vaan ihan vähäsen. Hittijuttuja alusta asti olivat tämä pitsa ja sadat pikkuautot. Yhteiset leikit sujuu vielä vähän niin ja näin. Kielimuuri hankaloittaa tässä vaiheessa vielä sen verran, että väärinkäsityksiä sattuu monta kertaa päivässä ja tulkkia tarvitaan. Silo on myös siinä iässä, että se seuraa minua joka paikkaan ja haluaa aina just sen lelun mikä minulla sattuu olemaan. Yhteisiä leikkejä ovat tähän mennessä olleet juna-ajelut, pierutyyny ja puutarhanhoito.

25. elokuuta 2008

Amerikan matka



Meidän matka Amerikkaan kesti aika kauan. Lähdettiin Oulusta yöjunalla, joka oli kauhiasti myöhässä ja meidän piti odottaa sitä keskellä yötä asemalla. Vaikka oli ihan pimeää ja yö, asemalla oli paljon ihmisiä. Minua ihmetytti mikseivät ne olleet kotona nukkumassa. Junassa oli mukava matkustaa, vaikka hytti oli aika pieni. Aamulla oltiin Helsingissä, missä vietettiin päivä Karinin ja Torbenin kanssa. Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin lentokoneella pitkälle lennolle Tukholman ja Chicagon kautta Minneapolisiin. Matka kesti 17 tuntia, mistä minä nukuin 1,5. Perillä Minneapolisissa vastassa ollutta Tiaa odotti aika väsynyt sakki... Aikaerosta toipuminen kesti muutaman yön. Ensimmäisinä öinä Eelin sisäinen kello herätti aina Suomen aamulla, vaikka oltiin vasta menty nukkumaan. Noina öinä valvoskeltiin aamuyön tunteina, mutta melko pian rytmi tasaantui paikalliseen aikaan.

3. elokuuta 2008

Kesälomalla osa 6 - kesä ja ulkoilu

Oon enempi semmonen ulkoilmaihminen. Äiti ja isi ei niin ole, mutta onneksi näin kesälomalla ulkoilua tulee aika paljon. Mikkelissä käytiin Mikkelinpuistossa. Siellä oli kukkia ja kasveja ja kaikkea sellaista. Mutta sitten oli suihkulähde, keinu, kiipeilyteline ja... TUNNELI. Siis kasveista tehty tunneli. Aivan mahtava. Ja sitten oli aika paljon käpyjä.








Sitten mentiin Mikkelin torille ja ostettiin sieltä Siiskosen tosirukiinen karjalanpiirakka. Se oli tosi iso, mutta söin sen kokonaan.




Kesälomalla osa 5 - Liimanäppi

Mikkelistä minusta löytyi uutta lahjakuutta, niinku kaikkien entisten lisäksi (toim. huom. Eelillä on varsin hyvä itsetunto). Pelattiin vaarin kanssa pihalla potkupalloa ja osoittauduin hämmästyttäväksi liimanäpiksi. Yksikään pallo ei mennyt maaliin, kun vahdin maalia. Ja jos menivätkin niin huusin kovaan ääneen, että "yli meni". Oliver Kahn, Iker Casillas ja Edwin van der Sar, hall of fame awaits.

Vielä nukkumaan mnennessäkin nauratti se sana: "krrrhh.. liimanäppi.. hehe.. krrrh."



Kesälomalla osa 4 - trauma

Mikkelissä käytiin kävelemässä luontopolulla. Heti siinä alussa oli pieni koskipaikka ja sen yli menevä silta. Sillalla tuuli puhautti vappurupelista rupelin irti (jostain syystä siinä oli erillinen varsi ja rupeliosa, jotka saattoivat irrota toisistaan). Onneksi Sirpa reagoi nopeasti, kahlasi henkensä kaupalla koskeen ja pelasti rupelin. Pidinkin siitä tosi tiukasti kiinni sen jälkeen. Mutta vielä pitkään jälkeenpäin meinasi itkettää koko ajatus. Että siis rupeli olisi mennyt joen mukana (Mikkelissä sanovat näitä oja/puro-kategorian vesiuomia jostain syystä joiksi)