Raunioita ja jälleenrakentamista

Viime sunnuntaina meidän naapurissa (parin korttelin päässä) räjähti talo. Kymmeneltä sunnuntaiaamuna. Oltiin kotosalla, kun kuului ihme jysähdys ja mietittiin, että mikähän ääni oli. Selvisi, että läheisen tien varressa ollut talo oli räjähtänyt lautakasaksi. Souliyahn oli ajanut autolla talon ohi kymmenen minuuttia ennen räjähdystä ja haistanut voimakkaan kaasun hajun. Oli ihmetellyt hajua, mutta jatkanut matkaa. Uutisissa kerrottiin, että joku naapureista oli aiemmin aamulla soittanut puhelinvaihteeseen ja pyytänyt yhdistämään hätäkeskukseen, mutta keskus oli kieltäytynyt yhdistämästä. Räjähdyksen syyksi Souliyahn epäili vakuutuspetosta (talo oli tyhjä) tai putkivarkautta. Täällä kuulemma autioista taloista nyysitään kupariputket seinistä, mutta ei käännetä kaasuhanoja kiinni.


Joku saattaa muistaa viime elokuisen uutisoinnin sillan romahtamisesta Minneapolisissa. Täällä romahti siis Mississippi-joen ylittävä 8-kaistainen pätkä moottoritietä elokuun ensimmäisenä aamuna. Useita ihmisiä kuoli ja vielä useampia loukkaantui. Uutta siltaa alettiin rakentaa salamannopeasti ja sitä rakennettiin tauotta vuoden ajan. Toissa viikolla uusi silta avattiin käyttöön. Entistä ehompi 10-kaistainen jätti. Toivottavasti kestää.

(Ja niille, jotka ovat huolissaan tämän kaiken vaikutuksesta lapsen psyykeeseen ja turvallisuuden kokemukseen: Ei, Eeli ei tiedä mitään räjähtävistä taloista tai sortuvista silloista. Tämä oli aikuisten postaus. Lukekoot itse sitten kun osaa)

Riisipuuroa!

Huolimatta siitä, että me ollaan kulttuurishokin syvimmässä vaiheessa, yksi askel on otettu ylöspäin, sillä ollaan osattu keittää riisipuuroa! Logiikka menee näin: jos kerta Suomessa voidaan sushissa käyttää hätätapauksessa puuroriisiä, niin onhan vain loogista, että ulkomailla voidaan suuressa hädässä käyttää puuuroriisinä sushiriisiä! Hyvin toimii! Eeli kauhoi ensimmäisen lautasellisen niin vauhdilla, ettei päästänyt sanaakaan suusta ennen kuin lautanen oli tyhjä. Toisen lautasellisen kohdalla vähän jo pystyi juttelemaan. LIsäksi ollaan ostettu Pientä Pyöreää näkkäriä Ikeasta. Ja salmiakkikaloja. Ja sinistä Jenkkiä pitäisi tulla postissa ihan minä päivänä tahansa. Ehkä me selvitään.

Äiti kysyi Eeliltä kysymyksiä.

Mikä on lempikirjasi? - Kaikki kirjat... Mitä ihmiset tekevät (Richard Scarry)
Lempipuuhat? - Leikkiminen, lehtien kerääminen on tosi kivaa musta (keräsimme yhtenä päivänä sievän värisiä vaahteranlehtiä, jotka laitettiin prässäykseen), totteleminenkin on kivaa musta.
Aarteesi? - Ne lehdet
Lempilaulu? - Kaikki laulut
Mitä osaat erityisen hyvin? -Tottelemisen (haastateltava oli suhteellisen hyvällä päällä)
Mikä sinusta tulee isona? - Junankuljettaja
Lempipaikkasi? - Avaruudessa oleminen, lentokoneessa oleminen, junassa oleminen ja autossa oleminen
Mihin lähtisit mieluiten matkalle? - Avaruuteen
Mikä on ikävintä? - Ikävöin kovasti Tuijaa... (kysymyksen tarkentamista) - Lelujen heitteleminen ei oo kivvaa.
Mikä on kivointa? - Sinä oot kiva. Isi on kiva. Silo on kiva. Ja Tia ja Souliyahn on kivoja.
Mistä lapset tulee? - Kodeista, elikkä mahasta
Miten ne sinne joutuu? - Ruuan mukana
Mikä on inspiraatio? - En tiiä
Mistä rahaa tulee? - Töistä. Ja pankista.
Mistä nautit? - Jäätelöstä

(Idean sain Liivian blogista)

Ennustus?

Kuusi viikkoa sitten kun tulimme tänne, Eeli ihastui ensimmäisenä magneettisiin kirjaimiin, joista pystyi helposti kirjoittamaan tuttuja sanoja. Kaksi ensimmäistä sanaa, jotka ilmeistyivät jääkaapin oveen, olivat "EELI" ja "ISI". Sitten Eeli päätyi kuitenkin värkkäämään sanoja ja yhdistelemään niitä niin, että niistä tuli tällainen melko merkityksettömältä näyttävä sanapötkö. Kirjainjono sai olla monta viikkoa rauhassa jääkaapin kyljessä, kunnes Tia yhtenä päivänä kysyi minulta, olenko huomannu, mitä siinä lukee jos jättää ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen huomiotta. Nähtäväksi jää...

Jackson Meadow

Sunnuntaina käytiin Souliyahnin ja Silon kanssa ihastelemassa David-papan yhtä taidonnäytettä, Jackson Meadow'ta. Siellä oli mukavaa, sai juoksennella ympäriinsä niityllä ja metsässä, jahdata perhosia, pissata ruohikkoon ja kaivaa multaa. Välillä olis pitänyt rauhoittua olemaan sisällä taloissa missä ei saanut juosta, ei hyppiä, eikä jahdata kärpäsiä. Se oli vähän hankalaa. Lopuksi syötiin kurpitsapiirakkaa (vrt. porkkanakakku) ja juotiin omenamehua, NAM!

Kaverukset!

Puolitoista kuukautta. Niin kauan ollaan oltu täällä nyt. Eelillä ja Silolla on loksahtanut joku pala kohdilleen, sillä nyt menee hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen viikko, kun Eeli ikävöi Siloa sen ollessa päivähoidossa ja ilostui selvästi Silon palatessa. Itsekin sanoi, että on ikävä. Yhteiset leikit ovat sujuneet jo paljon paremmin ja Eeli on alkanut kiinnittää huomiota ja edes yrittää ymmärtää mitä Silo sanoo. Aikaisemmin Silon kommentit olivat vain huulten heilumista, ei mitään mihin olisi pitänyt reagoida. Silo puolestaan on oppinut sanomaan Eelin nimen paremmin. Aikaisemmin Eeli oli tosi terävä ja käskevä EI! Nyt se on jotain Eetin ja Eejin väliltä - kuitenkin siis siten että keskellä on havaittava tavutus. Eeli ymmärtää englantia päivä päivältä paremmin, luulen että nyt ollaan jonkinlaisessa suvannossa, niin sanotussa sisäänottovaiheessa. Yhteisiä keskustelun/väittelyn aiheita ovat ABC-laulun laulaminen suomeksi vs. englanniksi - molemmat laulavat täysillä yhtä aikaa ja heikompi hermostuu. Toinen loputon keskustelun aihe on banaani. Onko se suomalaisittain BAnaani vai amerikkalaisittain baNAAna. Näitä toistellaan toisinaan kiivaasti ja toisinaan hihitellen. Etenkin automatkoilla.

Kaverukset?

Eelillä ja Silolla on joitain yhteisiä intohimon kohteita. Tai niitä on itse asiassa paljonkin, mutta useimmat niistä määräytyvät sekunneittain jotenkin siihen tyyliin, että Eeli kiinnostuu jostain, mistä Silo kiinnostuu välittömästi perässä. Molemmat haluavat JUURI silloin JUURI kyseisen lelun tai tavaran. Molemmat ohjastavat toista kuinka tulee leikkiä tai kuinka ei saa leikkiä. Tätä saattaa jatkua koko aamupäivän ilman, että kumpikaan oikeastaan syventyy sen pidemmäksi aikaa mihinkään - tai siihen syventymiseen tarvitaan aikuista. Tänään onnistui yhdessä junaradalla leikkiminen ennätyksellisen kauan, kunhnan vain oli tulkki selvittämässä, miksi toinen ajaa liian hitaasti ja toinen liian nopeasti ja välillä toisinpäin. Ja miksi toinen vie junan varikolle, mutta toisen täytyy odottaa, koska varikolle mahtuu vain yksi juna kerrallaan... Näitä variaatioita oli kymmeniä, mutta leikkivätpä kuitenkin! Yksi todellinen jaettu intohimo kuitenkin on: nimittäin Disneyn Autot-elokuva. Eeli ei puritaanivanhempien vuoksi tuota elokuvaa ollut nähnyt ennen kuin Amerikassa ja sittenpä se osui ja upposikin kerralla. Joka päivä "ois kiva jos voitais katsoa Lightning McWeenin seikkailut". Joskus levottomina iltoina pojat istutetaan olohuoneeseen elokuvan ääreen, jolloin ainoat keskeytykset hersymämttömäön hiljaisuuteen ovat satunnaiset neuvottelut siitä, voidaanko hammaslääkärituolissa istua sulassa sovussa. Ja jos ei, niin kuka istuu hammaslääkärituolissa ja kuka jakkaralla vieressä. Ja saako toista hytkyttää jalalla ja saako edessä hytkyvää jalkaa purra.

Yläjärvellä

Matkustan ympäri maailmaa...

Tällainen näky kohtaa usein sitä, joka kurkkaa ennen nukkumaan menoa poikien huoneeseen. Kuvasta ei näy, että Silon sängyssä on vähintään 20 pikkuautoa. Se, mikä kuvassa näkyy, on se, että Eeli on melko levoton nukkuja.

The state fair

Tämä oli kokemisen arvoinen tapahtuma. Oli älyttömästi ihmisiä, älyttömästi ruokaa, älyttömän kuuma ja äiti piti ihan älyttömän lujaa kädestä kiinni. Tilaisuus on jokavuotinen hulabaloo, jossa on aineksia maatalousnäyttelystä ja huvipuistosta - nämä kuitenkin potenssiin ehkä kolome. Tai neljä. Pikkueläimet oli ihania. Nasut ennen kaikkea, mutta ne oli kaikkien muidenkin ihmisten mielestä niin suloisia, ettei niitä päässyt kovin läheltä katsomaan. Nämä vuohet oli sitten tokaks parhaita. Niitä pääsi silittämäänkin.

Meitä oli iso poppoo messuilla ja ensin syötiin ja ihasteltiin nisäkkäät (äitistä tämä tuntui jotenkin karskilta, että ensin ihastellaan karsinoissa pötkötteleviä sikoja ja muuta lihakarjaa ja sitten ahdetaan kupu täyteen viereisessä kioskissa kyljystä ja pihviä). Sitten siirryttiin huvipuiston puolelle, jossa ne jotka olivat sitä mieltä, että makkarat ja jäätelöt pysyy sulassa sovussa sisällä, kävivät kieputtimissa.

Tian pikkusisko Brit on minun uusi idoli. Brit vietti meidän kanssa monta päivää yhtenä viikonloppuna ja se jakso puuhata vaikka mitä mukavaa. Se on aika mahtava, vaikka nimi "Britti" onkin vähän hankala sanoa.