Silakan ylistys

Silakkapihvien teossa on joka kerta jotain harrasta. Tässä patseeraan jakkaralla ja odotan, että uunin merkkivalo sammuu, jolloin pihvit saadaan uuniin. Alla töötään muussia isin kanssa. Olen kerta kerralta innokkaampi piffittelijä. Viime kerralla äitin hästäys alkoi jo häiritä. Olisin halunnut tehdä KAIKEN itse.

Urvelo...

Liljan 3-vuotissynttärit kävivät hieman raskaiksi... Äitin ja isin sinnikkäästä yrityksestä huolimatta en nukkunut päiväunia ennen juhlien alkua. No, tulomatkalla kävi sitten näin. Tämä kuva on otettu Kaukovainiolla, jolloin olin jo niin sikeässä unessa, että 90° kulma niskan alla ei häirinnyt yhtään.

Jouluvalmisteluja

Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna melko vähälle, koska matkustimme jouluksi Mikkeliin. Piparkakkutalo tehtiin kuitenkin pitkän kaavan mukaan. Itsenäisyyspäivänä alotettiin ja paistettiin kantavat seinät. Seuraavan viikon ajan _joka päivä_ neuvoteltiin siitä, saako seiniä syödä. Äiti ei antanut koskea seiniin, mutta savupiipunpa söin! Sitten ostettiin yhdet koristelukarkit, jotka hävisivät ennen kuin kerkesivät taloon (tästä ei neuvoteltu). Sitten liimattiin osat yhteen ja annettiin kiinnittyä. Neuvoteltiin, saako talon syödä. Sitten lopulta parin viikon jälkeen planeetat olivat oikeassa asennossa, seinät pystyssä ja karkit katossa. Lopuksi siroteltiin tomusokeria lumeksi ja talo oli valmis! Jatkettiin neuvotteluja... ...sitten sai maistaa jos oli tarpeeksi nopea eikä liima ehtinyt kuivua. Äiti yritti turhaan selittää, että piparkakkutalot perinteisesti syödään vasta joulun jälkeen, kun ne ovat asianmukaisesti pölyttyneitä eikä piparit vois muutenkaan enää vähempää kiinnostaa. Minusta tuommonen on höpöttelyä!