Omenafarmilla

Vietettiin lokakuinen sunnuntaipäivä omenafarmilla. Siellä syötiin omenoita. Tässä syö omenoita...

...isi (!)

...äiti



...ja kaikki muutkin syövät jotain.

Omenansyönnin lisäksi me ajeltiin Massikan kyydissä farmin ympäri, mikä oli ihan älyttömän hauskaa...





...hypittiin heinissä ja juostiin ympäri heinäpaalilabyrinttia, mikä oli ihan älyttömän hauskaa...



...juostiin ympäri omenaviljelyksiä, mikä oli ihan älyttömän hauskaa...




...pelastettiin isin niskaan joutunut leppäkerttu, mikä oli ihan älyttömän tarkkaa hommaa...



...ja POSEERATTIIN kameralle, mikä oli ihan älyttömän tylsää...







Kaiken kaikkiaan meillä oli kyllä ihan älyttömän mukava päivä! Illalla simahdin niin, etten kerennyt kissaa sanoa. Onneksi kerkesin kuitenkin syödä riisipuuroa.

(Osan kuvista otti isi ja osan Souliyahn Keobounpheng, kiitos!)

Puska-ruska

Tänne on tullut syksy. Puissa on tosi hienot ja moniväriset lehdet. Minun ja äitin ja isin vuosikello kertoo, että kun on lokakuun puoliväli, on kylmä. Niin ei kuitenkaan ole. Meillä ei luoteta lämpömittariin, vaan vuosikelloon. Sen takia luontopolulla paikalliset tulee vastaan shortseissa ja pienissä paidoissa, mutta meillä on pipot ja huput. Illallakin on vielä auringonlaskun jälkeen 24 astetta. Mikä tämä tämmönen syksy on?

Akvaario keittiössä

Tänään me harrastettiin trikkikuvia. Se oli ihan mahdottoman hauskaa.

Kirjoittaja

Olen siis oppinut kirjoittamaan. Se on helppoa, mietitään vaan että miltä sana kuulostaa hitaasti sanottuna ja kirjoitetaan se paperille. Hankalampi juttu on muistaa, että pitää kirjoittaa kirjaimet järjestyksessä vasemmalta oikealle. Tämmöisiä juttuja olen kirjoitellut:


Tässä on tarkoitus lukea, että TÄNNE EI SAA TULLA ja se on viesti Silolle. Viesti on kirjoitettu lähimpään saatavilla olevaan paperiin, eli isin post-it-tarralappuihin.



Ja kun ollaan vapaan markkinatalouden maassa niin myös RAHA on olennainen sana. Isossa lapussa on rahoja. Ja pieni lappu ei ole seteli, kuten isi ja äiti luuli, vaan lompakko. Tietenki.



Tässä on kuva torvesta. Ja siinä lukee, että TORVI. Isi kysyi, että miksi piirsin torven. Sanoin, että se on yllätys. Tietenki.



Tämä oli hankalin kaikista. Että siis puu-sanassa ei ole muita kirjaimia kuin peetä ja uuta. Hassua. (Puu-sanan yläpuolella on juoma-automaatti. Niitä on täällä joka paikassa ja aina kun näkee sellaisen, tulee mahdoton jano.)



Ja tässä vielä kuva, jonka otin itsestäni tietokoneen kautta. Moikka. Kirjoitellaan. (Ja nimenomaan kirjoitellaan, koska en osaa vielä lukea)

Juoksupäivä

Tänään oltiin ihan koko päivä pihalla ja siitäkin iso osa vesisateessa. Se johtui siitä, että isi ja Tia juoksi maratonin, johon menee tosi pitkä aika. Äiti, Silo, Souliyahn ja sen sisko Phonshevan sekä minä oltiin kannustusjoukkoina. Minä hakkasin sellaisia muovipötkylöitä toisiinsa ja hymyilin iloisesti. Kun isi tuli maaliin, pääsin sen syliin.

Na-Pu

Kuten sanottu, Eelistä on tullut taitava piirtäjä ihan huomaamatta. Aikaisimmista abstrakteista ja hyvin tulkinnanvaraisista teoksista on tullut selvästi havaittavia hahmoja ja tapahtumia. Tämän Nalle Puhin Eeli piirsi katsottuaan Nasun Suuren elokuvan. Elokuvan päätyttyä hän tuumasi, että nyt haluan piirtää nallen. Sitten hän määrätietoisesti pyysi paperia sekä keltaisen ja punaisen värin. Niin syntyi Nalle Puh. Samalla tavalla huomaamatta Eeli on alkanut kirjoittaa sanoja ja pidempiäkin lauseita. Toissa päivänä hän piirsi luolan ja kirjoitti viereen "luola" ihan itse. Eilen hän kirjoitti huoneemme oveen lapun, jossa luki "TÄNNEISAATULLA". Se oli tarkoitettu kuulemma Silolle, joka jahtaa Eeliä joskus huoneeseemme (kun Eeli juoksee houkuttelevasti itse edellä).

Pilvenpiirtäjä

Ensimmäisiä kertoja, kun ajoimme keskustaan, Eeli ihmetteli kovasti korkeita taloja. Kerroin, että noin korkeita taloja sanotaan pilvenpiirtäjiksi, eikä meillä Suomessa ole sellaisia. Eeli totesti tähän, että "Onpa ne kyllä korkeita" ja sitten, hetken hiljaisuuden jälkeen: "Onko niillä kyniä?".