Eelin blogi on muuttanut / My blog has moved!
Uudelleenohjataan maagisesti... / Redirecting...

Siirryt automaattisesti uudelle sivulle. Tunnet olosi rentoutuneeksi. Kun lasken viiteen, olet täysin rentoutunut. Jos et niin klikkaa linkkiä:
You should be automatically redirected. If not, visit
http://palokangas.net/paketti/
Ja muista päivittää osoitekirjaasi!
Kiitos!

15. joulukuuta 2008

Legomaa

Jättimäisessä ostoskeskusksessa, Mall of Americassa, on siis Legomaa. Se on siinä alakerrassa, huvipuiston vieressä. Siellä myydään paljon legoja ja siellä on aivan mahtava leikkipaikka. Siellä on ihan älyttömästi legoja, joista voi rakentaa. Ja sitten siellä on pari mäkeä, joissa legoautoja voi lasketella. Homma toimii siis näin:

Ensin rakennetaan kulkuväline:



Sitten se lasketetaan alas mäkeä:



Ja sitten kiiruhdetaan toiseen päähän pöytään ottamaan oma ajokki ennen kuin joku muu nappaa sen:



Arvatkaapa onko hauskaa!!!



Silon kanssa rakennettiin tänään erilaisia ajokkeja ja rakennuksia toista tuntia, kun aikuiset "tekivät aikuisten asioita" ostoskeskuksessa.

14. joulukuuta 2008

Neli(ja puoli)vuotias







Minkälaisia asioita Eeli tekee 4-vuotiaana:



- Mielikuvitus ulottuu välittömästä lelujen käsittelystä abstraktimpeihin asioihin. Nelivuotiaan mielikuvitus on uskomattoman rikasta ja tapa, jolla lapsi järkeistää ja selittää asioita itselleen on hellyyttävä. Tuntuu, että saisi koko ajan olla kynän ja muistivihon kanssa liikkeellä, jotta edes parhaat palat jäisivät elämään.

- Eeli nauttii satukirjoja enemmän tarinoista, joita keksitään samalla kun niitä kerrotaan ja minkä keksimiseen hän itse osallistuu. Mielikuvitus lentää myös itsekeksittyjen laulujen muodossa.

- Myös rakentamisessa (ja piirtämisessä) mielikuvitus näkyy uudella tavalla. Tällä viikolla lego-paloasemasta tehtiin vaivattomasti lentoasema.

- Asioiden mystifiointi. Jos maassa sattuu olemaan kaksi tikkua ristikkäin, siihen on varmasti haudattu aarre. Eilen pulkkamäessä Eeli kuvitteli nähneensä hirviön, joka paljastui myöhemmin puuksi.

- Sääntöjen seuraaminen. Aarteen etsiminen ohjeita noudattaen, lautapelit ja yhteiset liikuntaleikit ovat erityisen mukavia.

- Leikin sosiaalisuus. Yksinään värkkäys on jäänyt vähemmälle (vrt. 3-vuotiaana Eeli teki erilaisia auto-peräkärry-yhdistelmiä loputtomasti) mutta yhdessä toisen/toisten lasten kanssa leikkejä leikitään kuitenkin vaikka koko päivä.

- Fyysisyys. Eeli on (edelleen) hyvin aktiivinen. Tahallinenkaan väsyttäminen onnistuu vain harvoin. Energiaa on yksinkertaisesti aivan järjettömästi. Edes 20 kertaa pulkkamäen päälle kipuaminen ei tunnu missään. Uiminen, käveleminen, hyppiminen ym. tuovat suurta iloa (mutteivat väsyä). Paikallaan Eeli on kuitenkin oppinut seisomaan. - vaikka varsinkin innostuessaan vielä aikamoinen hyppykeppi onkin.

- Kynät, maalaus ja askartelut. Eeli piirtää ja kirjoittaa mielellään. Piirrustukset ovat usein kaavakuvien tapaisia, niissä kuvataan ko. asian tai esineen toimintaa. Saksilla leikkaaminen ja liimaaminen ovat myös harrastuksista kivoimpia. (Toisaalta tämä elosalama on siis myös äärettömän hyvä keskittymään ja pystyy vaivattomasti sulkemaan ulkomaailman pois havaintokentästään).

- Tehtäväkirjoista Eeli nauttii kovasti. Sokkelotehtävien ja tehtävissä, joissa yhdistetään pisteitä toisiin kuluu aikaa paljonkin.

- Edelleen ulkohommat on niitä parhaita. Oikeista hommista ruohonleikkuu, haravointi, marjoejen poiminta, lumityöt ja mitkä tahansa puutarhatyöt saavat syttymään koska tahansa. Muita, säästä riippumattomia, suosikkileikkejä ovat myös yleinen tonkiminen, hiekka- ja lumileikit, pulkkailu ym.

- Avuliaisuus on varmasti iloisuuden ohella Eelin tärkein määrittävä ominaisuus. Äidin ei tarvitse tehdä mitään ilman apua: pyykinpesu, ruuanlaitto, pöydän kattaminen ja kaupassa asiointi tehdään aina yhdessä. Vessassa äiti on vakuuttanut osaavansa käydä yksin.


(Kuvat on otettu Mall of American "legomaasta")

Pipareita

Toissa viikolla leivottiin ensimmäiset harjoituspiparit. Ne onnistuivat erinomaisesti! Olivat oikein rapsakoita ja sopivan mausteisia. En tiedä tekikö piparit erityisen rapeiksi erilainen jauho, vesi vai siirappi, mutta näin rapeita kotipipareita en ole kyllä Suomessa saanut! Apulainen oli kehittynyt edellisvuodesta huimasti. Työnjako oli selvä: äiti kaulitsi, Eeli muotitti ja nosti pellille. Äiti paistoi ja Eeli haki pellit ulkoa jäähtymästä. Edellisenä vuotena suurin osa taikinasta meni vielä pikku apulaisen suuhun ja suurin osa ajasta tuijotteluun...

2008



2007

Nukkuminen on kivaa




Me ollaan tosi tyytyväisiä siihen, että Eeli tykkää nukkua. Iltaisin ei tarvitse nukkumaan mennä taistelujen kanssa. Kun Eelille kertoo, että on iltapesun ja nukkumaan menon aika, niin homma hoituu. Koko rutiiniin meillä on varattu tässä vaiheessa melko ruhtinaallisesti aikaa: suihkut, hampaanpesut, iltasatu tai -tarina, iltalaulu ja päivän kelaus vievät lähemmäs tunnin. Mutta se on mukavaa aikaa, siinä rauhoittuu myös itse. Kuluneen päivän kirvoittamat Keskustelutkin ovat aika mielenkiintoisia ja niistä on mukava jäljittää lapsen ajatuksenjuoksua. Unikavereina on uskollisesti Nasu ja Helena sekä unipaita eli uikki. Ensimmäisestä uikista ei ole enää mitään jäljellä, mutta onneksi äitillä oli vielä toinen, just saman tuntuinen ohut pehmeä paita, joka kelpasi uudeksi uikiksi.

5. joulukuuta 2008

Kiitospäivä Duluthissa

Thanksgiving vietettiin Duluthissa Coryn, Karan, Lussin ja Sofian kotona. Siellä oli paljon ihmisiä ja paljon ruokaa.





Ruuan jälkeen leikittiin, herkuteltiin ja ongittiin! Onginta oli huippumukavaa - varsinkin kun kaikki sai onkia KOLME kertaa! Seuraavana päivänä lähdettiin kävelemään järven rantaan. Oli hieno ilma ja järvi oli mahtava niin kuin aina. Kiipeiltiin kallioilla ja juostiin rantatiellä.











Reippaan ulkoilun jälkeen maistui voileipä ja maito! Äitit lähtivät ostoksille ja isät ja lapset tulivat päiväunille kotiin. Piii-iitkien päiväunien jälkeen oli vuorossa vielä koko reissun kohokohta: uiminen valtavassa altaassa! Eeli polski altaassa (yli 40° vedessä) reippaasti tunteroisen... arvata saattaa, että sen jälkeen maistui taas uni!



Tulisko sen vauvan nimeksi...



Eeli on todella kunnostautunut jälkikasvun nimen valinnassa. Mahdollista nimeä kysyttäessä, Eelillä on aina uusi ehdotus. Logiikkana tuntuu olevan a) vapaat assosiaatiot ja b) vokaalien pois jättäminen. Kiitosta ansaitsee kuitenkin se, etteivät nimet ole millään tavalla sukupuolisidonnaisia... Tässä joitain ehdotuksia:

"Raipsil"

"Lavusy" (Keksitty hampaiden pesun aikaan, kun tahnaa syljettiin lavuaariin)

"Liumai"

"Ritsupap"

"Pronts"

"Hirvts" ("...tuli mieleen hirvestä!")

"Kaspu"

"Laps-Henks"