Mökkeilemässä. Viime viikolla meillä oli mökkiviikko. Alkuviikosta oltiin Ylikiimingissä Maire-mummun ja Veikko-papan vieraana. Minä olin Vehkaniemessä riemuissani. Juoksin KOKO ajan ja JOKA PAIKKAAN. En malttanut oikein edes syödä lohta, jonka Veikko-pappa loimutti. Kun pappa haki loimutuspöntön kottikärryissä esille, minä hain välittömästi paikalle muoviset pikku-kottikärryt ja hommailin siinä vieressä samoja hommia. Saunominen ja peltojen kastelu olivat tietysti myös hittihommia!

Lilja. Serkkutytön kanssa täytyy harjoitella jakamaan mummua ja pappaa. Toinen katsoo aina vähän alta kulmien kun toinen saa huomiota. Lilja ei haluaisi kovin mielellään jakaa leluja minun kanssani, tai se tuppaa olemaan kiinnostunut aina siitä lelusta millä minä leikin... Hyvin kuitenkin tullaan toimeen. Joskus jopa pussataan. Lilja katsoo minulta tarkasti mallia, miten kiukutellaan ja kokeilee sitten kotona samoja juttuja omalle äidille ja isille. Ihan hyvin se on kuulemma oppinutkin. Minun ensimmäinen uhmani alkaa helpottaa, eikä EI-EI-EI-kohtauksia tule siihen malliin kuin ennen. Kerätkäähän äiti ja isi voimia vaan seuraavaa kierrosta varten!

Kesäisiä hommia. Mummun ja papan takapihalla ollaan vietetty monia hetkiä kastellen kukkia ja kiikkuen. Liljan kanssa meille on laitettu mummulaan sekä hiekkalaatikko että kiikut! Kukkien kastelu on ehkä kuitenkin paras homma: siinä saa välillä hakea puutarhaletkulla lisää vettä ja ihmetellä kukissa häärääviä pörri-pörriäisiä. Lilja sen sijaan on erikoistunut sepelin kuljettamiseen. Kiikkuminen on meille yhteinen harrastus.

Tämä huvittava näky nauratti äitiä kovasti. Eeli oli ollut parvekkeella 10 sekuntia yksin äidin toimittaessa jotain asiaa sisällä, kun sisälle alkoi kuulua tuskastunutta älinää. Kyllä äitiä nauratti, kun näki, miten onnistuneesti lapsi oli teljenyt itsensä parvekkeelle. Parveke on muutenkin tosi kiva paikka: sieltä näkee suurelle parkkipaikalle, mistä voi bongailla autoja. Lisäksi mahdottoman mukavaa on heittää tavaroita alas (asumme 4. kerroksessa). Jollekin alakerran naapurille on lahjoitettu ainakin yksi maalipensseli - ja haettu useita kertoja pikkutavaraa takapihalta. Onneksi suoraan parvekkeen alla ei mene tietä, että saisi pelätä ohikujkijoiden puolesta.

Me siis muutettiin heinäkuun alussa Ouluun! Vuosien haave toteutui vihdoin, ja vaikka merituuli on purevampi kuin muistimme, ollaan viihdytty oikein hyvin. Eeli tepasteli kädet selän takana ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa ja tuumaili: "Tämä on meidän uusi koti!".