Tia on taitava tekemään koruja. Minä olen taitava poseeraaja. Ja minulla on pitkä tukka.

Herkkunsa kullakin

Meidän fuusiokeittiössä vallitsee yllättävän harmoninen ilmapiiri. Yleensä me syödään yhteinen illallinen, jonka valmistaa milloin kukakin (se kellä on idea tai mielihaluja tai aikaa). Yleensä ruoka maistuu kaikille, jotka tässä perheessä lämmintä ruokaa syövät. Se on melko ihailtava saavutus tässä suomalais-amerikkalais-laoslaisessa keittiössä. Me käytämme suomalaisina enemmän lihaa ja maitotuotteita kokkailuissamme kuin mitä muut. Meillä on myös totuttu syömään kaksi lämmintä ateriaa päivässä, eikä salaatti lounaaksi ja päivälliseksi oikein houkuttele. Ylipäätään me syödään raskaammin kuin itämaiset - mikä nyt oli tiedossakin. Itämaiset taas valmistavat useat ruuat käyttämällä mistä johtuen ne haisevat aivan järkyttävälle. Monesti kuitenkin jos niitä uskaltautuu maistamaan, ne maistuvat ihan hyvälle. Itämaisessa keittiössä syödään myös suurena herkkuna sellaisia osia, mitä meillä heitetään pois. Silmiä ja elimiä ja jänteitä ja sellaisia. Eräänä sunnuntaina kokkailtiin sulassa sovussa rinnakkain viiriäissoppaa ja karjalanpiirakoita.



/>

TRICK OR TREAT!!!

Iloiset karkkikerjäläiset lähdössä keräämään saalista Halloween-iltana. Silo on lepakko ja Eeli on lohikäärme. Tätä iltaa odotettiin kovasti toista viikkoa (vaikka Eelin käsitys siitä, mitä oikeasti tuleman piti oli melko hatara). Fraasit oli harjoiteltu - eli "Trick or treat!" ja "Thank you" ja "Happy halloween" ja kerrattu missä vaiheessa mikäkin sanotaan. Ensimmäisellä ovella Eelin ilme oli jonkin verran epäuskoinen, kun noilla taikasanoilla todella sai kourallisen karkkia kassiin! Sen jälkeen lohikäärmeestä näkyi vain punainen hännänpää, kun se juoksi ovelta toiselle vähät välittämättä pihojen hautausmaista tai siitä, että karkkia ojensi monesti aika hurjan näköinen hyypiö.



Kierroksella oli melko turhaa kehottaa Eeliä odottamaan Siloa saatika sitten muuta joukkoa, niin palava oli kiire. Posket punaisina, silmät kiiluen, hitaampien päälle portaissa rynnien tämä hikeä puskeva lohikäärme kiersi ovelta ovelle. Tässä oli todella kyse siitä, kuka tulee paikalle ensimmäiseksi. Jos ovea ei avattu heti, kurkittiin ikkunoista malttamattomana että eikö ne jo tuu. Aina ei hoksattu edes soittaa ovikelloa, vaan käveltiin suoraan sisään huutaen "trick or treat!"







Lopuksi ihasteltiin kotona karkkisaalista ja herkuteltiin parilla suupalalla. Seuraavana päivänä Eeli ei muistanut enää koko karkkeja (mikä hykerrytti tietenkin äitiä ja isiä).

Suuri Iloinen Ilmakirja

Sain mummulta ja papalta tällaisen kirjan. (Richard Scarryn kirjat ovat vallan mainioita, koska niitä Eeli jaksaa aamuisin katsella hyvän aikaa itsekseen... joskus jopa tunnin tai yli) Takakannen kuva arvelutti aika paljon. On nimittäin niin huolestuttavan paljon ilmaa pumpattu tuohon takarenkaaseen. Näyttää siltä, että se saattaa vaikka räjähtää. Ja se on niin hirvittävä ajatus, että meni hetki ihan vain tuijotellessa ja toipuessa ja toivoessa ettei sisäsivuilla ole rengas puhjennut mistään autosta. Että tämmösiä traumoja. Suuri kiitos kirjasta kuitenkin!

Puistolaiset

Meillä on ollut mahtavia aurinkoisia puistopäiviä läpi syksyn. Oikeastaan puistoillaan niinä päivinä kun Silo on kotona meidän kanssa, koska tien rakennus ja "syömisleikit" onnistuvat paljon paremmin kahdestaan.



Täällä on älyttömästi lehtiä kaduilla ja tuuli pyörittää niitä kasoiksi, joiden yli pitää välillä aivan suorastaan kiivetä. Ensi viikolla tulee lakaisuauto, joka lakaisee lehdet pois teiltä.