The return of the Urvelo

Taas! Laineelta palatessa on käynyt ennenkin näin. Ihan reippaasti jaksaa tuntikaupalla juosta Liljan kanssa ympäri puistoja ja asuntoja, mutta heti kotiin lähdettäessä hiipii armoton paapa.

Kotisäännöt ja mökkisäännöt

Mummulla ja papalla on hieno uusi mökki, jossa olen ollut viikonloppua viettämässä jo puolenkymmentä kertaa. Parasta mökillä on se, että siellä on eri säännöt kuin kotona. Kotona pitää jostain kumman syystä jäpittää ruokapöydässä ruokailun aikana. Ja arvatkaapa, saako kotona kuunnella lastenlauluja korvalapuista samalla kun syö paistinpottuja ja kananpaloja? Ei saa. Onneksi on mökki. Ja onneksi saan monesti suostuteltua isin ja äitin jäämään kotiin, kun lähden itse mökkeilemään.

Isännän hommissa

Käytiin Lumimetsässä isin kummitätin synttäreillä. Niillä oli siellä maalaistalo ja aika fantastisia lehmiä! Osa lehmistä oli ulkoilemassa tuollaisessa aitauksessa ja minä-poika lapioin niille sitten vähän rehua. Ja syötin ihan kädestäkin, olivat sen verran kesyä sakkia. Jäin ruokintahommissa yksin -- muut eivät alkaneet kaveriksi, tupisivat vain jotain pyhävaatteista. Kotimatkalla äiti valitti, että takapenkillä haisi rehu.

Nasu ja minä

KÄRKKÄRI!

(toim. huom: Eelillä on ollut makkara-, nakki- ja kinkkukammo oikeastaan aina. Hän on kieltäytynyt maistamasta mitöän em. aineksia sisältävää ruokaa ...ja aineksen markkinointi jonakin muuna tai sen naamiointi on ollut melko työlästä, tietävät äiti ja isi. On kuin Eelillä olisi ollut sisäänrakennettuna nitriittitutka... NO MUTTA) "3-vuotisneuvolassa neuvolan tätin kanssa tehtiin maistamissopimus, johon vedoten äiti ja isä ovat yrittäneet saaneet minua maistamaan milloin mitäkin kauheuksia... on yritetty syöttää juustoa, vattua, tomaattia, punajuurta, puolukkaa ja milloin mitäkin ällötystä. Joskus kuitenkin kun olo on oikein hyvä vetoan reippaasti itse maistamissopimukseen ja tarjoudun maistamaan jotakin uutta juttua. Eräänä launtaina uimasta tullessa pysähdyttiin isin kanssa siinä Raksilan Prisman makkarakojulla. Isillä on nälkä ja se tilas kärkkärin. Oli mullakin nälkä, mutta kotona odotti äitin lihakeitto. Jotenkin kuitenkin se makkara haisi uinnin jälkeen ulkoilmassa niin hyvälle, että ajattelin, että maistamissopimuksella voin palan ottaa. Isi hämmästyi ja ojensi makkaran - jonka ihmetykseltään vain vaivoin onnistui pitämään hyppysissään - ja otin haukun. Pureskelelin. Makustelin. Nielaisin.
Tuumasin hetken ja virkoin: "Anna ommaan kätteen."

Brainiac

Hassua miten lapset näyttävät niin pieniltä nukkuessaan. Joka kerta kun nukkuvaa lasta katsoo, tuntuu että se on näyttänyt JUURI samalta jo vauvana nukkuessaan. Vaikka hereillä sitä ollaan muka jo niin isoja... tai no. Ikäkysymys vaihtelee päivän kulun mukana. Kello viideltä herttainen kolmevuotias saattaa tuumata pohdiskelevalla äänensävyllä kulmat kurtussa, että: "Kaikki mitä tarvitaan on kuppi, kuumaa vettä ja lusikka" - Mitä siitä tulee? kysyy innostunut äiti. "Lusikasta tippuu sitten pisaroita!" (!!!) Ja vaikkei näitä sanoja ihan ukkosenjyrinän säestyksellä todettukaan, niin äiti on kyynel silmässä vakuuttunut siitä, että kyseessä on HARVINAISEN älykäs, fysiikan teoriat suvereenisti hallitseva poikalapsi... kunnes kello pyörähtää kolme tuntia eteenpäin ja tämä Bohrin ja Newtonin jalanjäljissä taaplaava lapsinero löytyy vessasta, missä hän pitää toisella kädellään vessannuppia pohjassa samalla kun kauhoo toisella kädellä vettä vessanpöntöstä suuhun...