Kesäisinä sadepäivinä...

... lapsille tapahtuu helposti (ainakin) kaksi asiaa: A) Ne ylivilliintyvät (ks. kuvat 1, 2 ja 3) ja B) Ne ylivilliintyvät - ja käyttävät äidin ripsiväriä (ks. kuva 4).

Yhtenä päivänä oltiin turisteja. Jonotettiin ottamaan kuvia toripolliisilla ja jonotettiin lohisoppajonossa kauppahallissa. Potnapekkajonossa me ei kuitenkaan enää jonotettu, vaan hyödynnettiin paikallisten paikkatietoutta ja ajettiin Potniksen reitti pyörällä. (Loppureissusta Eeli - joka laulaa tai muuten vain hämmästelee pyörän kyydissä koko ajan jotain - oli niin poikki, että takapenkissä vallitsi täysi hiljaisuus Heinäpäästä Höyhtyälle asti)

Onni yksillä - kesä kaikilla

Eh. Meillä on meneillään remontti. Remontti on laajuudeltaan pienempi kuin mitä alunperin suunniteltiin, mutta remontti kuitenkin. - Ai mistäkö sen tietää? No ainakin siitä, että isi ei ole liikkunut kahteen viikkoon muualla kuin Höyhtyällä ja siitä, että äitin kanssa me ollaan harva se päivä evakossa jossain päin Oulua. Ja siitä, että meille ei mahdu etuovesta ihan aina sisälle ja siitä, että takapihalla on niin paljon tavaraa, ettei sielläkään mahdu olemaan. Ja siitä että äiti ja isi nukkuu aamulla vielä yhdeksältäkin niin sikeästi, että ne havahtuu vasta kun huudan korvaan, että "Äiti! Lähe mun kanssa alakertaan aamupalalle!"

Kuoleman olemuksesta

Viime kesänä yksi Eelin lempiharrastuksista oli puhaltaa ikkunassa käveleviä kärpäsiä - kärpäset näin kun ärsyyntyivät ja pörisivät ärhäkästi. Tässä hommassa Eeli eräänä päivänä huomasi myös erään vähemmän onnekkaan kärpäsen, joka lepäili jalat ojossa ikkunalasien välissä. Tällöin totesimme, että tämä kärpänen on kuollut - ei liiku enää vaikka puhaltaa. Lapsen mielessä siis kuolema yhdistyi liikkumattomuuteen - tarkemmin lentämättömyyteen. Tänä keväänä eräs muurahainen oli eksynyt olohuoneemme matolle, jolloin Eeli - melko säälimättä - takoi muurahaista avokämmenellä kunnes siitä oli jäljellä vain käpertynyt mytty. Tämän jälkeen hän otti muurahaisen etusormen ja peukalon väliin, vei sen näytille isille keittiöön ja pyysi isiä katsomaan. Kun Teemu huomioi muurahaisen kuolleen, Eeli tuumasi, että "Ei se ole kuollut, kato (päästää muurahaisen pinsettiotteesta) - lentää!"